Piret Lakson , Kuvat: Tiit Koha
Tartossa Sangla kadulla oleva Elite klinikka tarjoaa korkeatasoista lääkäripalvelua sekä hotellihuoneita vastaavia hienoja ja ylellisiä potilashuoneita. Tämän Etelä-Viron ensimmäisen naistenklinikan perusti Andrei Sõritsa vuonna 2001. Isänsä jalanjälkiä astuu myös hänen poikansa Deniss. Puhuimme ennen isänpäivää Sõritsien kanssa elämästä, isyydestä ja luonnollisesti myös lääketieteestä.
Tohtori Andrei Sõritsa (48) tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän on auttanut monia naisia tulemaan äidiksi. Juuri heitä, kenellä se ei vielä jostain syystä ollut aikaisemmin onnistunut.
Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1994 pääsi Andrei Tempus-rahaston kautta Saksaan Kielin yliopistoon Kurt Semmin oppilaaksi. Lääkäri Semm loi perustan potilaiden laparoskooppisille leikkauksille, jotka mahdollistavat tarkan diagnosoinnin ja monien vatsanontelon sairauksien hoidon. Hän kehitti siihen myös laitteet ja välineet.
Kun Andrei Sõritsa tuli takaisin Viroon, alkoi hän kehittää molempia metodeja – sekä laparoskopiaa että koeputkihedelmöitystä. Jo Saksassa Sõritsaa kiinnosti ennenkaikkea endometrioosi, joka on tunnettu yli sata vuotta, muttei tiedetä miksi joillakin se on, mutta ei ilmene mitenkään. (Endometrioosi on sairaus, jossa kohdun limakalvon eli endometriumin kaltainen kudos sirottuu pesäkkeinä kohdun ulkopuolelle. Joka kymmenes nainen sairastaa endometrioosia, ja heillä on ongelmia hedelmöittymisessä. –toim.)
Jo ammoisista ajoista asti on huomattu, että jos naisella sattuu sisälle, on hänen koko elämänsä pilalla. Käsite hysteria (hermosairaus, jota havaitaan etenkin naisilla) on tullut sanasta „hysteria”, joka kreikan kielellä tarkoittaa kohtua.
„Teimme leikkauksia, poistimme pesäkkeitä, tuli lääkkeet, joiden avulla voidaan munasarjojen toiminnot ja siten keskeyttää endometrioosin aktiivisuus. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme tehokkaasti käyttäneet yhdistettynä sekä laparoskopiaa että lääkkeitä hoidossa ja se on osoittautunut hyväksi valinnaksi naisilla, joilla raskaus ei ole onnistunut luonnollisesti eikä keinotekoisesti”, kertoo tohtori, kenen avulla moni on tullut äidiksi, joilla se ei ennen ollut mahdollista.
Laskeeko tohtori Sõritsa itse, kuinka monta lasta hänen avullaan on syntynyt?
„Koska lapsettomuuden hoidossa käytetään erilaisia metodeita (lääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä, hormoneita, operatiivisia, miesten hoitoja), niitä lapsia ei yleensä lasketa, mutta varmasti niitä on yli pari tuhatta. Koeputkihedelmöityksessä alkunsa saaneet lapset me laskemme – heitä on noin tuhat- ja kohdussa hedelmöitettyjä – noin kahdensadan paikkeilla.”
Poika astelee isän polkua
Omia lapsia Andreilla on kolme. Vaimonsa Svetan kanssa hän tutustui liikunnan merkeissä – he molemmat harrastivat miekkailua. He menivät naimisiin vuonna 1981.
Sõritsien vanhin poika Deniss (27) on myös lääkäri, tytär Dina (22) on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi ja aloitti syksyllä maisterin opinnot. Nuorempi poika Sander on 14-vuotias ja opiskelee Miina Härman yläasteella. „Mitä hän tahtoo olla isona, ei vielä tiedä, mutta sillä, että isoveli on lääkäri, on paljon vaikutusta”, toteaa isä.
„Se, että tyttäreni valmistui oikeustieteellisestä, ja nyt opiskelee ja on töissä Tarton oikeustalossa, on myös todella hyvä asia, koska lääkärinä minä en ymmärrä usein lain ja lääketieteen välisiä kysymyksiä. Hyvä, että voimme keskustella näistä asioista”, sanoo Andrei tyytyväisenä.
Andrei on myös hyvin iloinen pojastaan Denissistä. Onhan poika lähtenyt samalle tielle kuin hän itse, ja hän saa siirtää pojalleen sitä, mitä itse on oppinut koko elämänsä.
„Siinä onkin yhteiskunnan malli. Jälkeläiset on siksi, että elämä jatkuisi, mutta jos he jatkavat vielä perheen malleja, on tunne erityisen hyvä. Kuten ennen vanhaan isä antoi pojalleen esimerkiksi kenkätehtaan. Mikä voisi olla vielä parempaa, kuin omien taitojen siirtäminen lapselleen”, sanoo Andrei Sõrits ylpeänä.
Deniss syntyi, kun Andrei oli 20-vuotias. Neuvostoliiton aikaan lapset syntyivät aikaisin. Nykyään ensisynnyttäjän keskimääräinen ikä on Virossa 27. Toisaalta sitä edellyttää yhteiskunta: nuorten pitää opiskella, matkustaa, luoda uraa. Toisaalta alkaa kaikkein paras lasten tekemisen aika loppumaan, naisen pitäisi synnyttää ensimmäinen lapsi ennen 35 ikävuotta, kertoo gynekologi.
Lääkäri Sõritsat – Andrei ja Deniss – tunnustavat, ettei heidän suhteensa perustu vain isän ja lapsen väliseen suhteeseen, vaan myös kumppanuuteen. Nuoret ymmärtävät nopeammin uusia teknologioita ja se, että yksi täydentää toista, on hyvin tärkeää.
Miksi Deniss valitsi isän ammatin?
„Yksi syy oli mahdollisuus tehdä ihmisistä onnellisia, antaa perheille iloa”, vastaa nuorimies. Tulevaisuudessa tahtoo Deniss lääketieteen tohtoriksi ja toivoo voivansa toimia lääkärinä ja tutkijana rinnakkain. Tällä hetkellä on hänellä viimeinen erikoistumisvuosi. Andrei pitää poikansa suunnitelmia tärkeinä, koska lääkäristä tulee vielä parempi, jos hän tekee myös tutkimustyötä.
Deniss päätti hakea lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun hän pääsi Hugo Treffnerin koulun biologian ja kemian erityisluokkaan. Suuri esikuva oli tietenkin myös isä. Deniss sydämestään toivoo, että joskus, noin 25 vuoden päästä, saa hänkin puhua oman poikansa, Sebastianin (2), kanssa kollegana…
Jotta Deniss voi olla Elite klinikassa oman isänsä kollega, menee vielä 10 – 15 vuotta, kunnes kokemusta on riittävästi. Tällä hetkellä hän on töissä Tarton yliopiston naistenklinikalla. Isä Andrei kertoo, että ennen kuin voi tulla yksityisklinikalle, pitää olla jotain jo saavutettu: „Tämä ei ole opiskelupaikka, me emme nuoria lääkäreitä – riippumatta riitä, onko tekemistä oman pojan kanssa vai ei. Ensin on saatava kokemuksia.„
Miksi Andrei valitsi juuri gynekologin ammatin?
Kun Andrei oli pieni, seurasi hän omaa äitiään, joka oli Haapsalun sairaalassa röntgenlaborantti. Äitin luona kotona kävi usein lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Se oli mielenkiintoista, mutta vielä kymmenennellä luokalla Andrei ei tiennyt, mitä hän halusi opiskella. Häntä kiinnosti eniten liikunta. Vanhemmat suosittelivat hänelle lääketiedettä ja siten hän päätyi opiskelemaan urheilulääketiedettä.
Kiinnostus gynekologiaan syntyi neljännellä vuosikurssilla, kun piti mennä kesäharjoitteluun. Kesällä oli Pärnussa miekkailuleiri, jossa hän itse treenasi, mutta myös työskenteli lääkärinä. Kaikkein parhaiten sopi sisätautien, kirurgian ja gynekologian harjoittelupaikaksi siis Pärnun sairaala.
Andrei sai avustaa yksittäisissä leikkauksissa, mutta se ei ollut mielenkiintoista. Sisätautien osastolla oli kroonisesti sairaita, jotka saivat joka päivä samaa lääkettä, mitään erityisiä muutoksia ei tapahtunut, ja se oli nuoren miehen mielestä tylsää. Synnytysosastolla oli kuitenkin jännittävää: henkilökunta oli ystävällistä, lääkärit ottivat opiskelijoita mukaan toimenpiteisiin ja leikkauksiin. Joka päivä oli synnytyksiä, kätilöt opettivat mielellään myös nuoria opiskelijoita auttamaan synnytyksessä. Andrei oli töissä synnytysosastolla kaksi viikkoa ja oli hyvin ylpeä, kun yksi synnyttäjä nimesi oman poikansa hänen mukaansa Andreiksi.
Ylellinen klinikka
Andrein vaimo Sveta on suunnitellut koko klinikan ja se on todella vaikuttava. Se on yksityinen ja siinä on paljon mukavuuksia, koska Sõritsien mielestä klinikan palvelu, miljöö ja yhteisö on todella tärkeitä.
„ Se on totta, että kattokruunut ja maalaukset eivät suoraan paranna potilaita, mutta se tunne, joka sairaalassa vallitsee, on oleellinen. Tärkeää on myös, että klinikka sopii potilaille”, kertoo Andrei.
Klinikan talo on saanut myös lukuisia palkintoja: vuoden 2001 paras rakennus, tänä vuonna kaunein puutarha.
Andrein miniä Kristina on töissä myös Elite klinikassa henkilöstö- ja kehityspäällikkönä ja on tekemisissä ulkomaisten potilaiden kanssa.
Andrei perusti Elite klinikan siksi, ettei Tähe kadun klinikalla ollut mahdollista tehdä isompia leikkauksia; potilaiden piti mennä yöksi kotiin. Elitessä voidaan tehdä kaikenlaisia leikkauksia.
Yksityisklinikka oli myös helpompi tehdä, koska Andrei Sõritsan nimi alkoi olla jo tunnettu omalla alallaan. Juuri hänen valvonnassaan tapahtui Tarton yliopiston naistenklinikassa äidiltä otetun munasolun inseminaatio koeputkessa, jonka tuloksena syntyi 1995 elokuussa Tartossa Viron ja Baltian ensimmäinen koeputkilapsi ( Viro ja yleensä Baltianmaiden ensimmäinen koeputkilapsi, pieni tyttö, syntyi 1995 Tartossa, kiitos Andrei Sõritsalle. Maailman ensimmäinen koeputkilapsi syntyi 1978, Suomessa ensimmäinen vuonna 1985).
Tämän kuultuaan alkoivat Sõritsan luona käymään potilaita myös Liettuasta ja Latviasta. Heitä otettiin vastaan yliopiston klinikalla, jossa ei oltu tehty pitkään aikaan remonttia. Kaukaa tulleet potilaat ihmettelivät, kuinka toisaalta on kehitettu sellainen niin uusi tekniikka, toisaalta katto putoaa päähän.
Kansallinen lääketiede odotti parempia aikoja. Andrei päätti, ettei ala sitä odottamaan. Perheellä oli mahdollisuus tehdä ensimmäiset investoinnit, mukana auttoivat sekä perhe että ystävät. Kiitos sille, että 30% potilaista tuli Latviasta ja Liettuasta, kolmen vuoden päästä tase oli positiivinen.
„Valtion tulisi luoda klinikka ja sairaala, jossa on mahdollista saada hyvää apua. Yksityisen puolen tehtävä on tehdä avunsaminen mahdollisimman mukavaksi ja yksityiseksi. Ihmiset, jotka sitä haluavat, maksavat siitä. Silloin kävi ilmi, että ihmiset sitä todella haluavat”, selittää Sõritsa.
Hyvin paljon riippuu myös taloudesta. Viime vuonna laski paljon synnytysten ja avohoitopotilaiden määrä. Tänä vuonna potilaiden määrä kasvaa vähitellen.
„Tällä hetkellä on ihmisille suhteellisen kallista käydä yksityisklinikalla. Emme voi sanoa, että hoidamme potilaitamme paremmin kuin pääkilpailijamme Tarton yliopiston klinikka, mutta voimme sanoa, että potilaillamme on mukavampaa, yksityisempää, ja heidän kanssaan on töissä enemmän työntekijöitä”, kertoo Andrei.
Yksityisklinikka ei ole tarkoitettu liukuhihnatyöksi, siinä pyritään ottamaan paremmin huomioon potilaiden persoona ja erityispiirteet. Potilas voi esimerkiksi soittaa tohtori Andrei Sõritsalle ja kysyä neuvoa ongelmaansa ympäri vuorokauden. Tällainen henkilökohtainen asenne tekeekin yksityisklinikan kalliiksi.
Kaikkein tärkeintä on se, että Andrei voi tehdä hyvää. Klinikassa on monet perheet saaneet koeputkissa jo toisen, kolmannen ja neljännen lapsen. Järjestelmä työllistää yhteensä yli 50 lääkäriä, joilla kaikilla on erittäin paljon kokemusta.
Baltian maissa suurimman investoinnin klinikan omistaja ja johtaja Andrei pyrkii kuitenkin aina löytämään aikaa myös perheelleen ja matkustamiseen. Tänä vuonna kävi hän poikansa kanssa Alaskassa kalastamassa. Joka vuosi he käyvät perheen kanssa Alpeilla hiihtämässä tai nauttimassa auringosta palmun alla.
Andrei Sõritsa isyydestä:
Ylpeä tunne tulee heti, kun lapsi syntyy. Mutta tunteet lasta kohtaan tulevat silloin, kun lapsi kasvaa ja on hänen kanssaan tekemisissä. Kun töissä kohtaan isiä, jotka kasvattavat lapsia, mutta eivät ole lastensa biologisia isiä – ja toisinpäin, niitä jotka ovat biologisia isiä mutteivät lastaan kasvata – luulen että juuri lasten kasvattaminen, yhdessäolo hyvinä ja raskaina hetkillä tekee miehestä isän.
Deniss Sõritsa omasta isästään:
Minun isä on aina ollut minulle läsnä, hän on ollut todella tärkeä ja minun esikuvani. Hän on opettanut minulle paljon, minua ohjannut ja tukenut. Hän on ahkera ja rohkea ja innostaa minua pyrkimään kauemmaksi ja korkeammalle. Meillä on yhteiset huvit ja harrastukset, vietämme usein vapaa-aikaa yhdessä: käymme kalalla tai mietimme lääketieteellisiä kysymyksiä, uusia ideoita.